Pelkkä sana elämys kajahtaa korvissani niiiiin kuluneelta, ettei totta. Olen vahvasti samaa mieltä kuin monet opiskelukollegani siitä, että itse elämys-sana on käytetty loppuun ja menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Kaikki voi olla elämyksellistä Siwan kassalla käynnistä Afrikan viidakkosafareihin. Ja tottahan se on, elämys on aina kokijan subjektiivinen tunne. Mutta silloin samaa sanaa on vaikeaa soveltaa todellisen elämyksellisen tuotteen markkinoinnissa.
Turhaa siis veivata tuon sanan käyttöä enempää. Itselleni elämykset ovat olleet mitä erilaisempia, kävin
Universal Studioilla Hollywoodissa, elämys jota en unohda koskaan. Nuorella iällä pitkäksi venähtäneenä en päässyt pallomereen kuin vasta ruotsinlaivalla, jossa oli ikärajan sijasta pituusraja. Ja jestas mikä onnellinen elämys se olikaan... Elämys voi olla myös pitkä, merkityksellinen katse tai kauniit sanat. Ja ehdottomasti aamun ensimmäinen lasku Alpeilla, kun pääsee yön aikana sataneen lumen ensimmäiseksi valloittajaksi.
Mitä haluaisin oppia elämysten tuottamisesta matkailussa? Ehkä sen miten elämys puetaan sanoiksi ja kuviksi niin, että halu ostaa ja kokea kasvaa riittävän suureksi. Ja miten ennenkokematon elämys saatetaan loppuun asti ja asiakas haluamaan uusia elämyksiä samasta paikasta. Minua kiinnostaa myös miten verkkopelkoiset saataisiin innostumaan virtuaalimaailmasta ja unohtamaan pelkonsa. Ihan varmasti on oikeasti ensimmäinen elämys ylittää pelkonsa ja ensimmäisen kerran uskaltaa vaikka onnistuneille verkko-ostoksille.
Suomessa monesti elämyksellisyys on nokipannukahvit lumisessa maastossa. Tai lumettomassa. Hieno Suomen luonto, no sen ainutkertaisuudesta voi olla montaa mieltä... Varsinkin, jos kahvin kanssa on hermesetasta ja viimeisen myyntipäivän halpispitkoa lähikaupasta. Siinäpä se, elämys on elämys vasta kun se on viimeistelty ja se on oikeasti sydämellä toteutettu!
